Miksi koira ei ole sosiaalinen - kaikki koirat eivät halua olla kaikkien kavereita.

Kaikki koirat eivät ole sosiaalisia – eikä niiden tarvitse olla

Moni koiranomistaja on joskus miettinyt:

“Miksi minun koirani ei halua tervehtiä muita koiria?”

“Onko koirani jotenkin viallinen, kun se ei pidä vieraista koirista?”

“Pitäisikö koiran tulla toimeen kaikkien kanssa?”

Vastaus on: ei tarvitse.

Koiran sosiaalisuus ei ole joko–tai-asia. Se ei tarkoita vain sitä, että koira joko “rakastaa kaikkia” tai “vihaa kaikkia”. Todellisuudessa koirien sosiaalisuus on paljon monimutkaisempaa. Osa koirista nauttii uusista koirakavereista, osa suhtautuu niihin neutraalisti, osa tarvitsee paljon aikaa ja tilaa, ja osa ei yksinkertaisesti halua vieraita koiria lähelleen. Tämä ei automaattisesti tee koirasta ongelmallista. Se tekee koirasta vain oman yksilönsä.

Vapaana elävät koirat viettävät suuren osan ajastaan itsekseen tai yhden tai kahden muun koiran kanssa, eivät jatkuvasti suurissa tiiviissä ryhmissä. Tämä tukee ajatusta siitä, ettei jatkuva, intensiivinen sosiaalisuus monien vieraiden koirien kanssa ole kaikille koirille luontainen tai tarpeellinen tavoite.

Mitä koiran sosiaalisuus tarkoittaa?

Koiran sosiaalisuudella tarkoitetaan sitä, miten koira suhtautuu toisiin koiriin. Se voi näkyä esimerkiksi siinä, haluaako koira lähestyä muita koiria, leikkiä niiden kanssa, väistää niitä, tarkkailla kauempaa tai pitää selkeää etäisyyttä.

Karkeasti koiran suhtautumista toisiin koiriin voidaan ajatella näin:

1. Koirasosiaaliset koirat

Nämä koirat nauttivat monenlaisten koirien seurasta. Ne osaavat usein lukea toisten koirien eleitä, sopeuttaa omaa käytöstään ja liikkua tilanteissa joustavasti. Koirasosiaalista koiraa kuvataan usein leikkisäksi, sosiaaliseksi ja taitavaksi elekielen käyttäjäksi, joka osaa antaa tilaa, väistää ja puolustaa rajojaan sopivalla tavalla.

Tällaisia koiria näkyy paljon koirapuistoissa, harrastuksissa ja somessa, koska ne voivat osallistua monenlaisiin tilanteisiin melko helposti. Siksi meille saattaa syntyä harha, että tällainen sosiaalisuus olisi “normaali oletus” kaikille koirille.

2. Valikoivastisosiaaliset koirat

Tämä on hyvin tavallinen ryhmä.

Valikoiva koira ei välttämättä halua tutustua kaikkiin, mutta sillä voi olla muutama hyvä koirakaveri. Se saattaa pitää rauhallisista koirista, mutta kuormittua innokkaista. Se voi viihtyä tuttujen kanssa, mutta ei halua vieraita koiria iholleen.

Valikoivuus ei ole epäonnistuminen. Se on usein täysin normaali osa koiran persoonallisuutta, kokemushistoriaa, ikää, vireystilaa ja yksilöllisiä mieltymyksiä.

3. Koirat, joille toiset koirat ovat vaikeita

Joillekin koirille toiset koirat voivat olla pelottavia, liian kiihdyttäviä tai kuormittavia. Koira voi haukkua, murista, rähistä, jähmettyä, yrittää paeta tai vetää voimakkaasti kohti toista koiraa.

Tällöin käytöksen taustalla voi olla esimerkiksi pelko, epävarmuus, turhautuminen, kipu, aiemmat huonot kokemukset, liian vaikeat kohtaamistilanteet tai pitkäaikainen kuormitus.

Helsingin yliopiston tutkimusuutisessa kerrotaan, että koirien ihmisiin kohdistuva aggressiivinen käytös liittyy usein pelkoon, ja tutkimuksessa käyttäytymiseen olivat yhteydessä muun muassa pelokkuus, ikä, rotu, lajikumppanien seura ja omistajan aiempi koirakokemus. Vaikka kyseinen tutkimus käsitteli ihmisiin kohdistuvaa aggressiivisuutta, se muistuttaa tärkeästä periaatteesta: haastavan käytöksen taustalla on usein tunne, ei “huono luonne”.

Miksi koira ei halua tervehtiä muita koiria?

Koira voi vältellä tai vastustaa koirakohtaamisia monesta syystä. Yksi yleisimmistä virheistä on ajatella, että koira “pitäisi vain sosiaalistaa paremmin” tai että sen pitäisi oppia sietämään kaikki koirat läheltä. Todellisuudessa taustalla voi olla useita tekijöitä.

Koira tarvitsee enemmän etäisyyttä

Monelle koiralle etäisyys on turvaa. Kun toinen koira on riittävän kaukana, oma koira pystyy ehkä katsomaan, haistamaan, syömään nameja, liikkumaan ja kuuntelemaan ohjaajaa. Kun toinen tulee liian lähelle, koiran kyky säädellä itseään heikkenee. Silloin me ehkä näemme tottelemattomuutta vaikka meidän pitäisi nähdä jotain muuta. Näemme koiran, jonka raja on ylittynyt.

Koira ei pidä tietynlaisista koirista

Jotkut koirat eivät pidä pennuista. Toiset eivät pidä tuijottavista, jäykistä tai suoraan kohti tulevista koirista. Osa koirista kuormittuu hyvin vilkkaista, äänekkäistä tai fyysisistä leikkijöistä. Tämä on meille ihmisillekin tuttua. Emme mekään halua kaikkia ihmisiä lähelle, emmekä viihdy kaikkien seurassa samalla tavalla.

Koira on aiemmin joutunut liian vaikeisiin tilanteisiin

Jos koira on toistuvasti joutunut kohtaamaan vieraita koiria liian läheltä, hihnassa, ilman mahdollisuutta väistää, se voi alkaa ennakoida koirakohtaamisia uhkana.

Tällöin koira ei välttämättä reagoi vain juuri sillä hetkellä olevaan koiraan, vaan koko aiempien kokemusten ketjuun.

Koira on kuormittunut

Stressi kasaantuu. Jos koiralla on ollut monta vaikeaa ohitusta, vilkas päivä, liian vähän lepoa tai muita kuormittavia kokemuksia, sen sietokyky voi olla tavallista matalampi. Sama koira, joka maanantaina ohittaa rauhallisesti, voi perjantaina reagoida voimakkaasti, jos kuormitusta on kertynyt liikaa.

Koira on kipuinen tai epämukava

Kipu tai fyysinen epämukavuus voi vaikuttaa koiran sosiaaliseen käytökseen. Jos koiraa sattuu, se voi suhtautua toisiin koiriin tavallista ärtyneemmin, varautuneemmin tai puolustautuvammin. Siksi äkillisesti muuttunut käytös kannattaa aina ottaa vakavasti.

Valikoiva koira on normaali koira

Yksi tärkeimmistä ajatuksista koiranomistajalle on tämä:

Koiran ei tarvitse pitää kaikista koirista.

Koiran ei tarvitse mennä koirapuistoon.Koiran ei tarvitse tervehtiä jokaista vastaantulijaa. Koiran ei tarvitse leikkiä vieraiden kanssa. Koiran ei tarvitse olla “kaikkien kaveri” ollakseen tasapainoinen ja hyvinvoiva.

Jos koirallasi on muutama tuttu koirakaveri, joiden kanssa se voi olla rennosti, se voi olla sille täysin riittävä sosiaalinen elämä. Jos koira taas ei kaipaa koirakavereita juuri lainkaan, sen hyvinvointi voi rakentua muista asioista: turvallisista ihmisistä, haistelusta, liikkumisesta, palautumisesta, virikkeistä ja ennakoitavasta arjesta.

Ruokavirasto muistuttaa, että eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö uudistui Suomessa 1.1.2024, ja eläintenpidossa painottuvat hyvinvoinnin turvaaminen ja eläimen tarpeiden huomioiminen. Koiran kohdalla tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, että arjen valinnoissa huomioidaan koiran yksilölliset tarpeet, turvallisuus ja mahdollisuus hyvinvointia tukevaan elämään.

“Mutta eikö koiraa pidä sosiaalistaa?”

Kyllä, mutta sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että koira altistetaan mahdollisimman monelle koiralle mahdollisimman läheltä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa turvallisia, koiran tasolle sopivia kokemuksia. Se tarkoittaa sitä, että koira oppii maailman olevan ennakoitava, hallittava ja turvallinen.

Koirien kohdalla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi:

• Rauhallista toisten koirien katselua riittävän etäältä.

• Mahdollisuutta poistua tilanteesta.

• Lyhyitä, onnistuneita kohtaamisia sopivien koirien kanssa.

• Paljon palautumista.

• Ei pakottamista kosketukseen, jos koira ei ole valmis.

Sosiaalistamisen tavoite ei ole tehdä koirasta väkisin koirapuistokoiraa. Tavoite on auttaa koiraa elämään omassa arjessaan mahdollisimman turvallisesti ja tasapainoisesti.

Mistä tietää, että koira ei halua tervehtiä?

Koiran elekieli kertoo paljon, mutta meidän ihmisten voi olla vaikea huomata pieniä merkkejä ennen kuin käytös muuttuu isoksi.

On hyvä muistaa, että koiran elekieli on moninainen ja ihmisen voi olla vaikea tulkita sitä oikein, koska ihmisen ja koiran eleet voivat näyttää samankaltaisilta mutta tarkoittaa eri asioita.

Koira voi kertoa epämukavuudesta esimerkiksi näin:

• Se hidastaa tai pysähtyy.

• Se kääntää päätä pois.

• Se nuolee huuliaan.

• Se haistelee maata äkillisesti.

• Se jähmettyy.Se tuijottaa.Se nostaa häntää korkealle tai vetää hännän alas.

• Se yrittää kaartaa kauemmas.

• Se menee omistajan taakse.

• Se murisee, haukkuu tai rähähtää.

  
  

Murina ja haukkuminen eivät ole “turhaa draamaa”. Ne ovat usein koiran yritys saada lisää tilaa. Jos pienempiä merkkejä ei huomata tai kunnioiteta, koira joutuu käyttämään isompia keinoja.

Hihnassa kohtaaminen on koiralle usein vaikeampi tilanne kuin vapaana kohtaaminen

Moni koira käyttäytyy hihnassa eri tavalla kuin vapaana. Tämä ei ole yllättävää.

Hihna rajoittaa koiran mahdollisuuksia liikkua luonnollisesti. Koira ei välttämättä pääse kaartamaan, väistämään, haistelemaan, hidastamaan tai poistumaan tilanteesta. Lisäksi omistajan jännitys, kapea reitti, vastaantulevan koiran suora lähestyminen ja kiire voivat tehdä tilanteesta vaikeamman.

Siksi hihnassa tapahtuvat koirakohtaamiset eivät aina kerro siitä, “millainen koira oikeasti on”. Ne kertovat siitä, miten koira selviytyy juuri siinä tilanteessa, niillä taidoilla ja sillä kuormitustasolla, joka sillä sillä hetkellä on.

Mitä tehdä, jos koira reagoi toisiin koiriin?

Ensimmäinen askel ei ole pakottaa koiraa lähemmäs. Ensimmäinen askel on tehdä tilanteesta helpompi.

1. Lisää etäisyyttä

Etäisyys on yksi tärkeimmistä työkaluista reaktiivisen tai epävarman koiran kanssa. Kun koira pystyy vielä ajattelemaan, syömään, liikkumaan ja ottamaan kontaktia, ollaan usein paremmalla harjoittelualueella.

Jos koira jo räjähtää, haukkuu tai vetää täysillä, ollaan yleensä liian lähellä tai tilanne on muuten liian vaikea.

2. Anna koiralle vaihtoehtoinen tehtävä

Opeta koiralle helppoja, tuttuja taitoja, joita voidaan käyttää ohituksissa. Esimerkiksi:

• Katso minua.

• Etsitään nami maasta.

• Vaihdetaan puolta.

• Käännytään pois.

• Mennään tänne turvaan.

Näiden ei tarvitse olla näyttäviä temppuja. Niiden tarkoitus on auttaa koiraa onnistumaan ja päästä tilanteesta läpi turvallisemmin.

3. Vältä turhia tervehtimisiä

Jos koira ei nauti vieraiden koirien tervehtimisestä, sitä ei tarvitse tehdä. Jokainen lenkki ei ole sosiaalinen harjoitus. Jokainen vastaantuleva koira ei ole mahdollisuus “treenata kohtaamista”.

Joskus paras treeni on se, että koira saa ohittaa kaukaa ja huomata: mitään ei tapahtunut, sain tilaa, selvisin.

4. Huolehdi palautumisesta

Vaikean ohituksen jälkeen koira tarvitsee usein palautumista. Se voi tarkoittaa haistelua, rauhallista kävelyä, pureskelua, nuolemista, lepoa tai tuttua rutiinia.

Palautuminen ei ole hemmottelua. Se on osa oppimista ja hyvinvointia.

5. Tarkista kokonaiskuormitus

Jos koira reagoi jatkuvasti, katso koko arkea:

Nukkuuko koira riittävästi? Onko lenkeillä liikaa ärsykkeitä? Saako koira haistella? Onko sillä mahdollisuus omaan rauhaan? Onko treeni liian vaikeaa? Onko kipu poissuljettu?

Reaktiivisuus ja reagointi ei tule tyhjästä. Se liittyy usein koko koiran arjen kuormitukseen.

Mitä ei kannata tehdä?

Kun koira reagoi toisiin koiriin, omistaja voi helposti hätääntyä. Se on ymmärrettävää. Tilanne voi nolottaa, turhauttaa ja väsyttää.

Silti tietyt keinot voivat pahentaa koiran kokemusta.

Älä pakota koiraa tervehtimään

Jos koira kertoo, ettei se halua lähemmäs, kuuntele. Pakottaminen voi lisätä pelkoa ja epäluottamusta.

Älä rankaise murinasta

Murina on tärkeä viesti. Jos murina kielletään, koira voi oppia, ettei varoitusmerkkejä kannata näyttää. Silloin se voi siirtyä suoraan voimakkaampaan käytökseen.

Älä ajattele, että koira “vain dominoi”

Moni vaikea kohtaamistilanne liittyy pelkoon, epävarmuuteen, turhautumiseen tai kuormitukseen. “Dominanssi”-selitys jättää usein huomiotta sen, mitä koira oikeasti kokee.

Älä vertaa omaa koiraasi muihin

Se, että naapurin koira rakastaa kaikkia, ei tarkoita, että sinun koirasi pitäisi olla samanlainen.

Jokainen koira on yksilö.

Koiran rajojen kunnioittaminen lisää turvallisuutta

Kun koiran rajoja kunnioitetaan, se ei tarkoita, että koira “saa päättää kaikesta”. Se tarkoittaa, että koiran viestejä kuunnellaan ja sille opetetaan taitoja turvallisesti.

Rajat voivat näyttää arjessa vaikka tältä:

• Emme mene koirapuistoon, jos se kuormittaa koiraa.

• Emme päästä vieraita koiria iholle hihnassa.

• Valitsemme lenkkireittejä, joilla on tilaa.

• Pidämme treenit lyhyinä.

• Palkitsemme rauhallisesta katsomisesta.

• Annamme koiralle mahdollisuuden väistää.

Tämä ei ole luovuttamista. Tämä on viisasta, koiralähtöistä arjen suunnittelua.

Usein kysytyt kysymykset koiran sosiaalisuudesta

Onko normaalia, ettei koira pidä muista koirista?

Kyllä, se voi olla normaalia. Kaikki koirat eivät kaipaa vieraita koirakavereita. Jos koira on arjessa hyvinvoiva, pystyy palautumaan ja sen ympäristö on sille sopiva, koiraselektiivisyys(valikoivuus) ei automaattisesti ole ongelma.

Jos koira kuitenkin pelkää voimakkaasti, reagoi rajusti, ei palaudu tai arki kapenee merkittävästi, kannattaa hakea apua ammattitaitoiselta eläintenkouluttajalta tai tarvittaessa eläinlääkäriltä.

Pitääkö koiran saada koirakavereita?

Ei välttämättä. Osa koirista hyötyy tutuista, turvallisista koirakavereista. Osa taas ei kaipaa niitä samalla tavalla. Tärkeintä on katsoa, mikä lisää juuri tämän koiran hyvinvointia.

Voiko koiran sosiaalisuus muuttua iän myötä?

Kyllä. Moni pentu tai nuori koira on avoimempi uusille tuttavuuksille, mutta aikuisena se voi muuttua valikoivammaksi. Tämä ei automaattisesti tarkoita, että jokin on mennyt pieleen. Aikuistuminen voi tuoda mukanaan selkeämmät mieltymykset ja rajat.

Onko koirani aggressiivinen, jos se murisee toiselle koiralle?

Murina on viestintää. Se kertoo usein, että koira tarvitsee lisää tilaa tai kokee tilanteen epämukavaksi. Murina ei yksin tee koirasta “aggressiivista”. Se on merkki, jota kannattaa kuunnella.

Miten voin auttaa koiraa ohituksissa?

Helpota tilannetta: lisää etäisyyttä, vaihda suuntaa, palkitse rauhallisesta katsomisesta, käytä tuttuja tukitaitoja ja vältä liian vaikeita tilanteita. Tavoite ei ole täydellinen suoritus, vaan koiran turvallisuuden tunne ja onnistumisten rakentaminen.

Yhteenveto: koirasi ei ole epäonnistunut, vaikka se ei pidä kaikista

Koiran sosiaalisuus on kirjo. Vain osa koirista on aidosti hyvin koirasosiaalisia. Moni koira on valikoiva, tarvitsee aikaa tai haluaa pitää vieraat koirat etäällä.

Se ei tee koirasta huonoa. Se ei tee sinusta huonoa omistajaa. Se kertoo, että koirallasi on omat rajat, tarpeet ja kokemukset.

Kun opimme katsomaan koiraa yksilönä, voimme rakentaa arkea, jossa sen ei tarvitse selviytyä väkisin liian vaikeista tilanteista. Silloin tilalle voi tulla turvaa, luottamusta ja pieniä onnistumisia. Ja juuri niistä syntyy tasapainoisempi arki.